Erga Fadhiidoo abbaa fi haadha isaa waliin deebi’ee wal arganii booda, jireenyi isaanii suuta suutaan gara haala haaraatti seenuu jalqabe.
Fadhiidoo waggoota dheeraaf kophaa isaa jiraatee waan guddateef, amma maatii isaa waliin jiraachuun isa gammachiisus, qalbii isaa keessatti gaaffileen hedduun ka’uu jalqaban.
Abbaa fi haati isaa yeroo hedduu waan tokko irratti wal ilaalu.
Yeroo Fadhiidoo mana keessa hin jirre, isaan waan tokko irratti mari’atu.
“Ilmi keenya waan hundumaa beekuu qaba moo?” jechuun abbaan isaa gaafata.
Haati isaa yeroo dheeraa callistee booda:
“Amma ilmi keenya nama xiqqaa miti. Dhugaa isaa beekuu qaba. Garuu yeroo sirrii filachuu qabna,” jette.
Abbaan isaa mataa gadi qabee callise.
Wanti isaan waggoota dheeraaf dhoksaa turan maal akka ta’e Fadhiidoo hin beeku ture.
Jireenya haaraa jalqabuuf yaalii
Fadhiidoo, abbaa fi haati isaa waliin jiraachuu erga jalqabanii booda, mana isaanii haaromsuuf hojii hedduu hojjechuu jalqaban.
Mana isaanii keessatti qabeenyi baay’ee hin jirre.
Sireen isaanii dulloomee ture. Meeshaaleen mana keessaa muraasa turan. Yeroo tokko tokko nyaata guyyaa sanaa qopheessuun illee rakkisaa ture.
Garuu Fadhiidoo kana hundumaa akka rakkoo guddaatti hin ilaalle.
“Waan hundumaa suuta suutaan ijaaruu dandeenya,” jedha ture.
Guyyaa tokko abbaan isaa ilma isaa waamee:
“Fadhiidoo, ati waggoota kana keessatti baay’ee jijjiiramteetta. Amma maal hojjechuu barbaadda?” jedhe.
Fadhiidoo xiqqoo yaadee:
“Abbaa koo, ani barumsa koo itti fufuu barbaada. Akkasumas hojii hojjedhee maatii keenya gargaaruu barbaada,” jedhe.
Abbaan isaa fuula ilma isaa ilaalee gammade.
“Ati nama jabaa taateetta, ilma koo,” jedhe.
Garuu Fadhiidoo deebisee:
“Jabina koo qofa miti abbaa. Rakkoon na barsiise,” jedhe.
Jechi sun abbaa isaa qalbii keessa tuqe.
Gaaffii Fadhiidoo
Halkan tokko, maatiin sun mana keessatti taa’aa turan.
Haati isaa nyaata qopheessaa turte. Abbaan isaa immoo ibsaa xiqqaa jalatti taa’ee waan tokko barreessaa ture.
Fadhiidoo yeroo dheeraa isaan ilaalee booda gaafate:
“Abbaa, haadha, waan tokko isin gaafachuu danda’aa?”
Abbaan isaa qalbii isaa itti qabe.
“Eeyyee, gaafadhu.”
“Yeroo ani mucaa turetti maaliif na dhiiftanii deemuu qabdan? Maaliif waggoota dheeraaf na bira hin deebine?”
Mana keessa callisni guddaan uumame.
Haati isaa hojii harkaa keessa turte dhaabde.
Abbaan isaa qalama harkaa qabu suuta kaa’e.
Fadhiidoo garuu isaan irraa ija hin buqqifne.
“Ani waggoota hedduuf gaaffii kana qalbii koo keessa baadhadheera,” jedhe. “Amma deebii isaa beekuu barbaada.”
Abbaan isaa hafuura dheeraa baafate.
“Ilma koo, waan nuti siif himnu dhaga’uuf qalbii kee qopheessi.”
Dhugaan jalqabame
Abbaan Fadhiidoo akkana jedhe:
“Yeroo ati mucaa xiqqaa turte, rakkoon maallaqaa maatii keenya mudatee ture. Garuu rakkoon sun qofa sababaa keenya miti.”
Fadhiidoo dinqisiifatee:
“Sababni biraa maal ture?”
Abbaan isaa deebii kennuu dura haadha Fadhiidoo ilaale.
Haati isaas mataa ishee raaste.
Abbaan isaa itti fufe:
“Namni tokko maatii keenya irratti liqii guddaa gaafatee ture. Waan nuti kaffaluu hin dandeenyeef, rakkoon guddaan nu mudate.”
Fadhiidoo callise.
“Liqiin sun akkamitti isin irraa ka’e?” jedhe.
Abbaan isaa:
“Yeroo sana ani hojii tokko irratti nama tokko waliin walii gale. Waan ani eegaa ture hin milkoofne. Kanaaf maallaqa hedduu dhabne. Sana booda maatiin keenya rakkoo keessa seene.”
Haati Fadhiidoo imimmaan ishee haqaa:
“Ati yeroo sana mucaa waan turteef, rakkoo kana hundumaa akka hin argine gochuu barbaadne.”
Fadhiidoo garuu:
“Garuu isin na biraa deemuun keessan rakkoo caalaa na miidhe,” jedhe.
Haati isaa gara ilma isheetti ilaalaa:
“Beeka, ilma koo. Kanaaf har’a illee of dhiifama gaafanna.”
Waan Fadhiidoo hin beekne
Garuu dhimmi sun achumaan hin xumuramne.
Abbaan isaa itti fufe:
“Yeroo nuti deemnu, namni tokko akka ati nu biraa fagaattu nu gorse. Inni akka nuti yeroo muraasaaf fagaannee rakkoo sana furree deebinu nutti hime.”
Fadhiidoo:
“Namni sun eenyu?”
Abbaan isaa deebii kennuu dadhabe.
Haati isaa garuu maqaa tokko dubbatti.
“Nama naannoo keenya keessaa tokko.”
Fadhiidoo maqaa sana yeroo dhaga’u, yaadni isaa gara waggoota darbanitti deebi’e.
Nama sana ni beeka ture.
Namni sun yeroo inni mucaa turetti yeroo tokko tokko gara mana isaanii dhufaa ture.
Fadhiidoo:
“Namni sun isin akka na dhiiftan isin gorse?”
Abbaan isaa mataa isaa sochoose.
“Eeyyee.”
Fadhiidoo yeroo muraasaaf callise.
Fadhiidoo murtee tokko murteesse
Halkan sana Fadhiidoo hirriba hin rafne.
Waan waggoota hedduuf hin beekne tokko tokko walitti hidhuu jalqabe.
“Maaliif namni sun akka isaan na dhiisan barbaade?”
“Maaliif abbaa fi haati koo waggoota dheeraaf hin deebine?”
“Rakkoon isaanii dhugumaan liqii qofa ture moo waan biraa jira?”
Gaaffileen kun hundi sammuu isaa keessa naanna’an.
Ganama barii Fadhiidoo abbaa isaa bira dhaqe.
“Abbaa, ani nama sana dubbisuu barbaada.”
Abbaan isaa rifatee:
“Maaliif?”
“Dhugaa guutuu beekuu barbaada.”
Abbaan isaa yeroo muraasaaf callisee:
“Ilma koo, waan darbe keessaa wantoota tokko tokko deebisanii kaasuun nama dhiphisuu danda’a.”
Fadhiidoo garuu:
“Dhugaan yoo nama dhiphise illee, dhoksaan jiraachuun caalaa gaarii dha,” jedhe.
Abbaan isaa jecha ilma isaa dhaga’ee callise.
Daandii gara dhugaatti
Guyyaa muraasa booda, Fadhiidoo nama sana barbaaduuf ba’e.
Daandii dheeraa irra deemaa, bakka inni yeroo ijoollummaa isaa keessatti beeku hedduu bira darbe.
Mana dulloome tokko bira ga’ee dhaabbate.
Namni inni barbaadu achi jiraachuu isaa dhaga’e.
Balbala rukute.
“Eenyu?” jechuun sagaleen keessaa dhaga’ame.
“Ani Fadhiidoo.”
Balballi suuta baname.
Namichi yeroo Fadhiidoo argu, fuulli isaa jijjiirame.
“Ati... Fadhiidoo?”
“Eeyyee.”
Namichi yeroo dheeraa isa ilaale.
Fadhiidoo immoo kallattiin gaafate:
“Abbaa fi haati koo yeroo ani mucaa turetti maaliif na dhiisanii deeman?”
Namichi deebii kennuu hin dandeenye.
“Waan sana waggoota dheeraaf yaadachuu hin barbaadu,” jedhe.
Fadhiidoo:
“Garuu ani waggoota dheeraaf waan sana yaadaa ture.”
Namichi gad jedhe.
“Ati dhugaa beekuu barbaadda?”
“Eeyyee.”
Dhoksaan guddaan
Namichi suuta taa’ee akkana jedhe:
“Yeroo sana abbaa kee rakkoo guddaa keessa ture. Garuu ani waan tokko siif himuu qaba.”
Fadhiidoo gara isaa ilaale.
“Maali?”
“Abbaan kee qabeenya isaa hunda dhabuun isaa qofa osoo hin taane, nama tokko irraa sodaa qaba ture.”
“Sodaa?”
“Eeyyee. Namni tokko maatii keessan doorsisaa ture.”
Fadhiidoo rifate.
“Maaliif?”
Namichi hafuura dheeraa baafatee:
“Sababni isaa waan ani guutummaatti hin beekne. Garuu abbaa kee akka ati nageenya keessa jiraattuuf, yeroo muraasaaf akka si irraa fagaatu murteesse.”
Fadhiidoo:
“Haati koos?”
“Isheenis isa waliin deemuu qabdi turte.”
Fadhiidoo callise.
Yeroo muraasa booda:
“Garuu maaliif waggoota dheeraaf hin deebine?”
Namichi ija isaa gadi buuse.
“Sababni isaa...”
Achumaan callise.
Fadhiidoo:
“Sababni isaa maali?”
Namichi deebii kennuuf yeroo dheeraa fudhate.
“Sababni isaa, rakkoon isaan eegan caalaa dheerate.”
Ergaa hin eegamne
Fadhiidoo gara manaatti deebi’e.
Waan inni dhaga’e abbaa fi haadha isaa gaafachuu barbaade.
Garuu yeroo mana ga’u, abbaa isaa mana keessa hin turre.
Haati isaa kophaa ishee taa’te.
“Haadha, abbaa eessa jira?”
Haati isaa:
“Gara gabaa deeme.”
Fadhiidoo callisee taa’e.
Haati isaa fuula ilma ishee ilaalaa:
“Ati waan tokko dhageesse fakkaata.”
Fadhiidoo:
“Eeyyee.”
Haati isaa rifatte.
“Nama sana bira deemtee?”
“Eeyyee.”
Haati isaa harka ishee gara fuula isheetti qabatte.
Fadhiidoo:
“Haadha, ani waan hundumaa beekuu barbaada.”
Haati isaa imimmaan dhangalaasaa:
“Ilma koo, waan ani siif himuuf jiru dhaga’uuf qophaa’i.”
Xumura Kutaa 2ffaa
Haati Fadhiidoo waan waggoota dheeraaf qalbii ishee keessatti dhoksite tokko himuuf qophoofte.
Garuu osoo dubbachuu hin jalqabin, balballi mana isaanii caccabee baname.
Abbaan Fadhiidoo sodaa guddaan fuula isaa irratti mul’atuun mana seene.
Harka isaa keessa xalayaa tokko qaba.
Fadhiidoo gara abbaa isaa fiigee:
“Abbaa, maal ta’e?”
Abbaan isaa deebii hin kennine.
Xalayaa sana gara haadha Fadhiidoo itti kenne.
Haati isaa yeroo xalayaa sana ilaaltu, fuulli ishee guutumaan guutuutti jijjiirame.
Fadhiidoo:
“Xalayaan sun maal?”
Abbaan isaa suuta jedhe:
“Ilma koo... namni waggoota dheeraaf nu doorsisaa ture, amma deebi’eera.”
Fadhiidoo waan dhaga’e amanuu dadhabe.
Namni sun eenyu? Maaliif maatii Fadhiidoo hordofa? Rakkoon waggoota dheeraaf dhokataa ture kun maal irraa ka’e?
👉 Kutaa 3ffaa keessatti itti fufa... ❤️
0 Comments