Erga Fadhiidoo abbaa fi haadha isaa waggoota dheeraaf addaan ba’anii turan booda deebi’anii argatee, jireenyi isaanii suuta suutaan gara haaraa seenuu jalqabe.
Fadhiidoo gammachuu guddaa keessa ture. Garuu gammachuu sana keessa gaaffiin tokko qalbii isaa keessa deddeebi’aa ture.
“Maaliif abbaa fi haati koo yeroo sana na dhiisanii deeman?”
Gaaffiin kun salphaa hin turre.
Abbaa fi haati isaa yeroo deebi’an, Fadhiidoo waan isaan mudate hunda beekuu barbaade. Garuu isaanis waan hedduu keessa darban fakkaatu turan.
Guyyaa tokko galgala, maatiin sun mana isaanii keessatti walitti taa’an.
Fadhiidoo abbaa isaa ilaalee akkana jedhe:
“Abbaa koo, ani yeroo dheeraaf isin eeggadheera. Amma isin na bira jirtu. Garuu wanta yeroo sana isin mudate naaf himaa.”
Abbaan isaa yeroo muraasa callise.
Haati Fadhiidoo imimmaan ishee haqxee gara abbaa Fadhiidoo ilaale.
Abbaanis hafuura dheeraa baafatee dubbachuu jalqabe.
Dhugaan jalqabame
“Ilma koo,” jedhe, “yeroo sana rakkoon maallaqaa nu mudatee ture. Hojii keenya dhabne. Namoonni nu irraa liqii gaafatan. Mana keenya illee dhabuu sodaachaa turre.”
Fadhiidoo callisee dhaggeeffata.
“Guyyaa tokko,” jechuun abbaan itti fufe, “namni tokko hojii fi jireenya fooyya’aa akka argannuuf gara naannoo fagoo deemuu nuuf yaada kenne.”
“Nutis abdii guddaa qabaachuun deemne. Siifis dafee akka deebinu yaadne.”
Haati Fadhiidoo itti dabaluun:
“Garuu yeroo achi geenyu wanti nuti yaadne hin taane nu mudate. Hojii waadaa galame hin arganne. Rakkoon keenya caalaatti hammaate.”
Fadhiidoo gad jedhee taa’e.
“Garuu maaliif naaf hin ergine? Maaliif nama biraatti na dhiiftanii deemuu dandeessan?” jedhe.
Haati isaa sagalee laafaan:
“Ilma koo, dogoggora guddaa hojjanne. Yeroo sana akka ati nama biraa bira jiraachuun siif nagaa ta’a jennee yaadne. Garuu turtii keenya dheereffannee si miine,” jette.
Fadhiidoo waan dhaga’e hundumaa booda callise.
Qalbiin isaa keessaa aarii fi jaalalli walitti makaman.
Guyyaa Fadhiidoo murtee godhe
Halkan sana Fadhiidoo yeroo dheeraa yaade.
Yeroo ijoollummaa isaa yaadate.
Balbala mana isaanii dura taa’ee abbaa fi haadha isaa eeggachuu isaa yaadate.
Guyyoota beelaa, hojii ulfaataa fi kophaa isaa dabarse yaadate.
Garuu waan tokko hubate.
Yoo inni waan darbe qofa yaadatee jiraate, fuuldura isaa ijaaruu hin danda’u.
Ganama barii, Fadhiidoo abbaa fi haadha isaa bira dhaabbatee:
“Waan isin hojjettan na miidheera. Garuu ani jireenya koo guutuu aarii keessa jiraachuu hin barbaadu,” jedhe.
Abbaan isaa ija isaa keessa ilaale.
“Ilma koo, maal gochuu barbaadda?” jedhe.
Fadhiidoo deebisee:
“Waan darbe irraa barachuu barbaada. Akkasumas maatiin keenya ammas akka wal irraa hin fagaanne barbaada.”
Jechoonni kun abbaa fi haadha isaa tuqan.
Jireenya haaraa
Erga guyyaan sun darbee booda, maatiin Fadhiidoo hojii isaanii sirreessuuf murteessan.
Abbaan isaa hojii guyyaa hojjechuu jalqabe.
Haati isaas hojii harkaa fi hojii mana keessaa hojjechuun galii xiqqoo argachuu jalqabde.
Fadhiidoo immoo barumsa isaa cimsate.
Inni waan tokko hubatee ture:
Jireenya jijjiiruuf carraan tokko qofti gahaa ta’uu danda’a, garuu carraa sana fayyadamuuf hojii fi obsaan itti fufuu barbaachisa.
Guyyaa tokko jaarsi isa yeroo duraa gargaare sun gara mana isaanii dhufe.
Jaarsi sun Fadhiidoo ilaalee:
“Ilma koo, amma maal baratte?” jedhe.
Fadhiidoo deebise:
“Rakkoon nama qoru danda’a. Garuu rakkoon sun nama hamaa taasisuu hin qabu.”
Jaarsi sun kolfuun:
“Sirriitti baratteetta,” jedhe.
Iccitii biraa
Garuu seenaa Fadhiidoo keessatti wanti tokko ammas ifa hin taane ture.
Abbaan fi haati isaa waan hundumaa hin himne.
Fadhiidoo kana hubachuu jalqabe.
Guyyaa tokko haadha isaa kophaa argatee:
“Haadha koo, waan isin naaf himtan caalaa wanti biraa jiraa?” jedhee gaafate.
Haati isaa rifattee isa ilaale.
Xiqqoo booda:
“Eeyyee ilma koo,” jette.
Fadhiidoo qalbiin isaa raafame.
“Maali?”
Haati isaa:
“Yeroo sana abbaan kee hojii barbaacha deemuu qofa miti. Namni tokko maatii keenyaaf waadaa guddaa gale ture. Garuu waadaan sun nu rakkise.”
Fadhiidoo gaafate:
“Namni sun eenyu?”
Haati isaa deebii kennuu dura yeroo dheeraa calliste.
“Namni sun... nama maatii keenya duraan beeku ture.”
Fadhiidoo maqaa isaa beekuu barbaade.
Garuu haati isaa guutuu isaa itti himuu hin dandeenye.
Daandii gara dhugaatti
Fadhiidoo murteeffate.
Dhugaa guutuu argachuu qaba.
Garuu yeroo inni dhugaa barbaadu, namni tokko gara naannoo isaanii dhufe.
Namichi sun Fadhiidoo waamee:
“Seenaa maatii kee keessaa wanta ati hin beekne jira,” jedhe.
Fadhiidoo dinqisiifatee:
“Ati maal beekta?” jedhe.
Namichi:
“Yeroo abbaa fi haati kee naannoo kana irraa deeman, ani waan tokko argee ture.”
Fadhiidoo gara isaa dhiyaate.
“Maaliif yeroo dheeraa booda naaf himta?”
Namichi:
“Sababni isaa, yeroo sana dhugaa sana himuun maatii kee caalaatti rakkoo keessa galchuu danda’a ture.”
Fadhiidoo qalbii isaa keessatti yaaddoo guddaan guutame.
“Amma hoo?” jedhe.
Namichi:
“Amma yeroo isaa ga’eera.”
Waan Fadhiidoo hin eegamne
Namichi sun Fadhiidoo bakka tokkootti geesse.
Achitti sanduuqa dulloomaa tokko argan.
Sanduuqichi kan abbaa Fadhiidoo ture.
Fadhiidoo yeroo sanduuqa sana argu baay’ee ajaa’ibsiifate.
“Kun kan abbaa koo ti!”
Namichi mataa isaa raase.
“Eeyyee.”
Fadhiidoo sanduuqa sana banuuf yaale.
Garuu inni cufaa ture.
Maqaan Fadhiidoo irratti barreeffamee ture.
Qalbii isaa keessatti sodaa fi hawwiin walitti makaman.
“Maaliif maqaan koo irratti barreeffame?” jedhee of gaafate.
Namichi:
“Deebiin gaaffii kee hedduun sanduuqa kana keessa jira,” jedhe.
Fadhiidoo harka isaa gara sanduuqaatti diriirse.
Garuu yeroo inni banuuf jedhu...
Sagaleen nama tokko duubaan dhaga’ame.
“Sanduuqa sana hin banin!”
Fadhiidoo rifatee duubatti garagale.
Namni eenyu akka ta’e arguuf yeroo ilaalu...
abbaa isaa dhaabbatee ture.
Abbaan isaa fuula yaaddoo qabuun sanduuqa sana ilaalaa ture.
Fadhiidoo immoo:
“Abbaa koo... sanduuqa kana keessa maal jira?”
Abbaan isaa deebii hin kennine.
Hanga yeroo dheeraaf callisee booda:
“Ilma koo, yeroo ammaa dhugaa guutuu siif himuun dirqama ta’eera,” jedhe.
Fadhiidoo gara isaa ilaale.
“Dhugaan maal dha, abbaa koo?”
Abbaan isaa hafuura dheeraa baafatee:
“Dhugaan isaa...”
“Waan ati waggoota dheeraaf yaadde caalaa guddaa dha.”
Itti fufa...
Seenaa Mucaa Fadhiidoo Kutaa 4ffaa keessatti, dhugaan sanduuqa keessa jiru maal akka ta’e, namni maatii Fadhiidoo rakkoo keessa galche eenyu akka ta’e, fi Fadhiidoo maal akka murteessu ni ilaalla.
Kutaan itti aanu caalaatti nama hawwata.
0 Comments