Tolaa fi Beektuu — Kutaa 2ffaa
Kutaa 1ffaa keessatti, jaalalli Tolaa fi Beektuu gara bakka ulfaataa ga'ee, dhumarratti Beektuun Tolaa irraa fagaachuu murteessitee turte. Tolaan immoo onneen isaa caccabee, sababaa isaa hubachuu dadhabee, halkan dheeraa yaadaa fi boo'aa dabarse.
Garuu seenaa isaanii achitti hin xumuramne.
Guyyoonni darban.
Torbanonni darban.
Tolaan jireenya isaa itti fufaa ture. Garuu onneen isaa keessatti maqaan tokko ammallee hin badne.
Beektuu.
Ergaa Hin Eegamne
Halkan tokko, Tolaan hojii isaa xumuree bilbila isaa harkatti qabatee callisee taa'aa ture.
Yeroo sana bilbilli isaa sagalee baase.
Ergaa tokko ture.
Maqaa nama erge sana yeroo argu, onneen Tolaa battalumatti rukutuu jalqabe.
Beektuu.
Tolaan ergaa sana yeroo dheeraaf ilaale. Banuu sodaate.
“Maaliif amma naaf barreessite?” jedhee of gaafate.
Dhumarratti ergaa sana bane.
Beektuun akkana jettee barreessite:
“Tolaa, akkam jirta? Si yaadee si gaafachuu barbaade.”
Jechoonni sun gabaabaa turan. Garuu Tolaa keessatti yaada hedduu kaasaan.
Inni deebii kennuu moo callisuu akka qabu wallaale.
Onneen isaa, “Deebisi” jedha.
Sammuun isaa garuu, “Of eegi” jedha.
Deebii Tolaa
Yeroo dheeraa booda Tolaan deebii kenne.
“Nagaan jira. Ati hoo?”
Beektuunis, “Ani nagaan jira,” jette.
Haasawni isaanii achumaan hin dhaabbanne.
Waan durii yaadachuu jalqaban.
Guyyaa isaan wal argan.
Bakka isaan waliin taa'an.
Kolfaa fi haasaa isaanii.
Yeroo tokko tokko lamaan isaanii callisanii ergaa durii dubbisaa turan.
Garuu wanti tokko jijjiiramee ture.
Amma Tolaan akka durii salphaatti onnee isaa guutuu Beektuuf kennuu hin dandeenye.
Gaaffii Guddaa
Haasawa isaanii keessaa yeroo tokko Beektuun gaaffii tokko gaafatte.
“Tolaa, ati ammallee na jaalattaa?”
Tolaan yeroo sana callise.
Gaaffiin sun waan inni of gaafachaa ture hundumaa gara fuulduraatti fide.
Inni ammallee Beektuu jaalata.
Garuu onneen isaa yeroo darbe caccabee ture.
Dhumarratti akkana jedhe:
“Jaalalli ani siif qabu guutumaan guutuutti hin badne. Garuu yeroo darbe waan na mudate irraa ka'ee, amma onnee koo eeggachuu baradheera.”
Beektuun deebii hin kennine.
Calliste.
Callisni ishii Tolaa biratti waan hedduu jechaa fakkaate.
Dhugaan Beektuu
Guyyaa itti aanu Beektuun Tolaa waliin haasa'uu barbaadde.
Isheen waan yeroo dheeraaf dhoksaa turte tokko himuu murteessite.
“Tolaa, yeroo ani si irraa fagaadhe, sababa ati waan tokko balleessiteef miti.”
Tolaan ija isaa cufatee dhaggeeffate.
Beektuun itti fufte:
“Rakkoo mataa koo keessa ture. Murtee sirrii kennuu dadhabee ture. Ani si miidhuu koo nan beeka.”
Jechoonni sun Tolaa biratti ulfaataa turan.
Inni waan yeroo dheeraaf barbaadaa ture keessaa muraasa argate.
Garuu gaaffiin guddaan ammallee hafe.
Beektuun gara isaa deebitee dhufuu barbaaddi moo, yaadannoo qofaaf isa barbaadde?
Abdii Deebi'e
Haasawni isaanii suuta suutaan gara jaalala duriitti deebi'aa fakkaate.
Beektuun yeroo tokko tokko Tolaa gaafatti.
“Har'a akkam turte?”
Tolaanis deebisa.
“Gaarii ture. Ati hoo?”
Haasawni xiqqaan sun gara gammachuu guddaatti jijjiiramaa deeme.
Tolaan garuu of eeggachaa ture.
Inni yeroo tokko caccabee ture.
Kanaaf, yeroo lammaffaa caccabuu hin barbaadu.
Garuu onneen namaa yeroo jaalatu, of eeggachuu illee ni dagata.
Guyyaa Murtee
Guyyaa tokko Beektuun Tolaa waliin bakka tasgabbaa'aa tokko keessatti wal arguu barbaadde.
Lamaan isaanii wal fuuldura taa'an.
Yeroo dheeraaf callisan.
Dhumarratti Beektuun ija Tolaa keessa ilaalaa akkana jette:
“Tolaa, ani waan tokko murteessuu qaba.”
Tolaan onneen isaa sodaachuu jalqabe.
“Maali?” jedhe.
Beektuun hafuura dheeraa baafatte.
“Ani waan darbe deebisuu barbaada.”
Tolaan waan dhaga'e amanuu dadhabe.
“Ati maal jechuu keeti?” jedhe.
Beektuun imimmaan ijaa keessaa qabachuu dadhabde.
“Ani si dhabuu koo booda, nama akka kee argachuun salphaa akka hin taane hubadhe.”
Tolaan callise.
Jechoota hedduu dubbachuu danda'a ture.
Garuu yeroo sana jechi tokko illee afaan isaa keessaa hin baane.
Garuu...
Tolaan gammaduu qaba ture.
Namni inni jaalatu gara isaa deebi'uu barbaada.
Garuu onneen isaa keessatti gaaffiin tokko ka'e:
“Yoo ishiin deebi'ee na dhiifte hoo?”
Jaalala lammaffaa caalaa, sodaan yeroo tokko caccabde deebitee caccabuu isaa caala.
Tolaan Beektuu ilaale.
Beektuunis isa ilaalaa turte.
Lamaan isaanii gidduutti jaalalli ammallee jira.
Garuu jaalala sana caalaa amanamummaan isaan barbaachisa.
Tolaan suuta jedhee:
“Beektuu, ani si jaalladha. Garuu yeroo darbe akkuma na dhiifte deebi'ee na dhiisuun kee akka hin mudanne nan barbaada.”
Beektuun imimmaan ishii haqachaa:
“Yeroo sana Tolaa koo hin hubanne. Amma garuu waanan dhabee hubadhe.” jette.
Xumura Kutaa 2ffaa
Halkan sana Tolaan gara mana isaa deebi'aa, waan guyyaa sana ta'e hunda yaadaa ture.
Beektuun gara jireenya isaa deebi'uu barbaaddi.
Onneen isaas ammallee ishii jaalata.
Garuu madaa durii ammallee guutumaan guutuutti hin fayyine.
Kanaaf, Tolaan murtee tokko dura dhaabbate:
Beektuu amanuu fi jaalala isaanii deebisuu moo, onnee isaa eeggachuuf irraa fagaachuu?
Murteen sun jireenya isaanii lamaan jijjiiruu danda'a.
Garuu deebiin isaa...
Kutaa 3ffaa keessatti itti fufa. ❤️
0 Comments