Tolaa fi Beektuu
Seenaa Jaalalaa —Isaanii Kutaa 3ffaa
Kutaa 2ffaa keessatti, Beektuun gara jireenya Tolaa deebitee dhufuu akka barbaaddu itti himte. Tolaanis ammallee ishii jaallachuu isaa beeke; garuu madaan onnee isaa guutumaan guutuutti hin fayyine. Kanaaf, jaalala isaanii deebisuu fi onnee isaa eegu gidduutti murtee ulfaataa keessa gale.
Guyyaa Deebii Isaanii
Guyyaa itti aanu, Tolaa fi Beektuun bakka isaan duraan wal arganitti wal qunnamuuf walii galan.
Tolaan yeroo achi ga’u, Beektuun dursee dhufttee turte. Fuula ishii irratti gammachuu fi yaaddoon walitti makamee mul'ata.
Tolaan ishiitti siqee nagaa gaafate.
Beektuunis suuta akkana jette:
“Tolaa, waanan siif himu qabu jira.”
Tolaan callisee ishii dhaggeeffate.
“Yeroo ani si irraa fagaadhe, jireenyi koo akka fooyya'e natti fakkaate. Garuu yeroo dheeraan darbaa deemuun, ani waan tokko hubadhe. Nama akka kee dhabuu koo nan hubadhe.”
Tolaan deebii hin kennine.
Beektuun itti fuftee:
“Ati yeroo hunda naaf dhugaa turte. Ani garuu yeroo sana jaalala kee gatii isaa hin beekne.”
Jechoonni sun Tolaa tuqan.
Garuu inni waan tokko beeka ture: jechi gaarii qofti amanamummaa deebisuu hin danda'u.
Onnee Lamaanii Gidduu
Tolaan suuta jedhee:
“Beektuu, ani si jaalladha. Dhuguma. Garuu yeroo darbe naaf salphaa hin turre. Halkan hedduu rafuu dadhabeera. Yeroo baay'ee of gaafadheera, ‘Maal balleesse?’ jedhee.”
Beektuun mataa gadi qabde.
Imimmaan ija ishii keessaa gadi bu'e.
“Nan beeka,” jette. “Ani waanan si miidheef dhiifama na gaafadha.”
Tolaan yeroo muraasaaf callise.
Dhiifama gaafachuun waan guddaa ture. Garuu onneen isaa ammallee soda keessa ture.
Jaalala Deebisuu
Lamaan isaanii murtee tokko irra ga'an.
Jaalala isaanii battalumatti akkuma durii deebisuu mannaa, suuta suutaan wal amanuu jalqabu.
Guyyaa guyyaan wal haasa'u.
Waan isaan mudate waliif himu.
Waan isaan dhiphisu walitti himu.
Tolaanis yeroo hunda Beektuu irraa waan tokko qofa barbaada ture:
Dhugaa.
Beektuunis yeroo sana irraa eegalee waan ishiitti dhaga'amu dhoksuu dhiiste.
Jaalalli isaanii suuta suutaan deebi'aa fakkaate.
Garuu jireenyi isaanii ammallee qormaata tokko biraa qaba ture.
Bilbila Halkan Sana Dhufe
Halkan tokko Tolaan fi Beektuun ergaa waliif ergaa turan.
Yeroo sana bilbilli Beektuu sagalee baase.
Isheen yeroo bilbila sana ilaaltu, fuulli ishii battalumatti jijjiirame.
Tolaanis jijjiirama fuula ishii hubate.
“Eenyyu?” jedhee gaafate.
Beektuun yeroo muraasaaf calliste.
“Nama ani duraan beeku,” jette.
Tolaan maqaa isaa hin gaafanne. Garuu onneen isaa waan tokko akka hin taane itti himaa ture.
Beektuun bilbila sana hin kaasne.
Garuu ergaan biraa itti fufe.
Yeroo sana Tolaan gaaffii tokko gaafate:
“Beektuu, waan tokko na jalaa dhoksaa jirtaa?”
Beektuun deebii kennuu dadhabde.
Amanamummaan Qormaata Keessa Seene
Tolaan yeroo sana waan darbe yaadate.
Onneen isaa sodaachuu jalqabe.
“Ammas waan durii irra deebi'uu hin barbaadu,” jedhe.
Beektuun imimmaan ishii haqachaa:
“Tolaa, waan ati yaaddu miti,” jette.
“Egaa maal?” jedhee gaafate.
Beektuun calliste.
Callisni ishii Tolaa caalaatti shakkisiise.
Tolaan hafuura dheeraa baafatee:
“Yoo dhugaan jiraate, amma naaf himi. Ani soba caalaa dhugaa nama dhukkubu filadha.”
Beektuun ija isaa keessa ilaalaa turte.
Dhumarratti:
“Dhugaa siif himuun na sodaachisa,” jette.
Dhugaa Haaraa
Tolaan:
“Dhugaan maal iyyuu haa ta'u, naaf himi,” jedhe.
Beektuun hafuura dheeraa baafatte.
“Nama bilbila sana godhe... nama ani yeroo ati na bira hin jirretti beeke.”
Tolaan callise.
Onneen isaa akka waan gadi kufetti itti dhaga'ame.
“Ati nama biraa qabdaa?” jedhee gaafate.
Beektuun battalumatti:
“Lakki! Akkas miti,” jette.
“Egaa maal jechuu keeti?”
Beektuun imimmaan ishii dhangalaasaa:
“Namni sun yeroo ani si irraa fagaadhe na gargaaruu yaale. Garuu ani waan inni naaf qabu sirriitti hin hubanne. Amma garuu inni ammallee na qunnamuu barbaada.”
Tolaan waan dhaga'e hundumaa keessa yaada.
Inni Beektuu amanuu barbaada.
Garuu amanamummaan isaa yeroo darbe madaa'eera.
Murtee Tolaa
Tolaan halkan sana gara mana isaa deebi'ee yaada keessa seene.
“Jaalala koo deebisee argadheera jedhee yaade. Amma garuu qormaanni biraa dhufe.”
Inni Beektuu jaallata.
Garuu jaalala qofaan jireenyi hin ijaaramu.
Amanamummaa fi dhugaanis barbaachisaa dha.
Ganama bari'ee Tolaan murtee tokko godhe.
Beektuu irraa hin fagaadhu.
Garuu waan hundumaa ifatti beekuu qaba.
Xumura Kutaa 3ffaa
Tolaan Beektuuf ergaa tokko barreesse:
“Beektuu, ani si jaalladha. Garuu yeroo tokko onneen koo caccabee ture. Amma deebitee gara koo dhuftetti, ani jaalala qofa osoo hin taane dhugaa fi amanamummaa barbaada. Yoo dhugumaan waliin jiraachuu barbaadde, waan hundumaa waliif ifa haa goonu.”
Beektuun ergaa sana yeroo dubbistu, yeroo dheeraaf calliste.
Ergasii deebii barreessite.
“Tolaa, waanan siif himu qabu tokko illee jira. Garuu fuula kee duratti qofa siif himuu barbaada.”
Tolaan ergaa sana dubbisee rifate.
“Wanti ishiin naaf himu maal ta'inna?”
Gaaffiin sun halkan guutuu sammuu isaaTolaa fi Beektuu
Seenaa Jaalalaa — Kutaa 3ffaa
Kutaa 2ffaa keessatti, Beektuun gara jireenya Tolaa deebitee dhufuu akka barbaaddu itti himte. Tolaanis ammallee ishii jaallachuu isaa beeke; garuu madaan onnee isaa guutumaan guutuutti hin fayyine. Kanaaf, jaalala isaanii deebisuu fi onnee isaa eegu gidduutti murtee ulfaataa keessa gale.
Guyyaa Deebii Isaanii
Guyyaa itti aanu, Tolaa fi Beektuun bakka isaan duraan wal arganitti wal qunnamuuf walii galan.
Tolaan yeroo achi ga’u, Beektuun dursee dhufttee turte. Fuula ishii irratti gammachuu fi yaaddoon walitti makamee mul'ata.
Tolaan ishiitti siqee nagaa gaafate.
Beektuunis suuta akkana jette:
“Tolaa, waanan siif himu qabu jira.”
Tolaan callisee ishii dhaggeeffate.
“Yeroo ani si irraa fagaadhe, jireenyi koo akka fooyya'e natti fakkaate. Garuu yeroo dheeraan darbaa deemuun, ani waan tokko hubadhe. Nama akka kee dhabuu koo nan hubadhe.”
Tolaan deebii hin kennine.
Beektuun itti fuftee:
“Ati yeroo hunda naaf dhugaa turte. Ani garuu yeroo sana jaalala kee gatii isaa hin beekne.”
Jechoonni sun Tolaa tuqan.
Garuu inni waan tokko beeka ture: jechi gaarii qofti amanamummaa deebisuu hin danda'u.
Onnee Lamaanii Gidduu
Tolaan suuta jedhee:
“Beektuu, ani si jaalladha. Dhuguma. Garuu yeroo darbe naaf salphaa hin turre. Halkan hedduu rafuu dadhabeera. Yeroo baay'ee of gaafadheera, ‘Maal balleesse?’ jedhee.”
Beektuun mataa gadi qabde.
Imimmaan ija ishii keessaa gadi bu'e.
“Nan beeka,” jette. “Ani waanan si miidheef dhiifama na gaafadha.”
Tolaan yeroo muraasaaf callise.
Dhiifama gaafachuun waan guddaa ture. Garuu onneen isaa ammallee soda keessa ture.
Jaalala Deebisuu
Lamaan isaanii murtee tokko irra ga'an.
Jaalala isaanii battalumatti akkuma durii deebisuu mannaa, suuta suutaan wal amanuu jalqabu.
Guyyaa guyyaan wal haasa'u.
Waan isaan mudate waliif himu.
Waan isaan dhiphisu walitti himu.
Tolaanis yeroo hunda Beektuu irraa waan tokko qofa barbaada ture:
Dhugaa.
Beektuunis yeroo sana irraa eegalee waan ishiitti dhaga'amu dhoksuu dhiiste.
Jaalalli isaanii suuta suutaan deebi'aa fakkaate.
Garuu jireenyi isaanii ammallee qormaata tokko biraa qaba ture.
Bilbila Halkan Sana Dhufe
Halkan tokko Tolaan fi Beektuun ergaa waliif ergaa turan.
Yeroo sana bilbilli Beektuu sagalee baase.
Isheen yeroo bilbila sana ilaaltu, fuulli ishii battalumatti jijjiirame.
Tolaanis jijjiirama fuula ishii hubate.
“Eenyyu?” jedhee gaafate.
Beektuun yeroo muraasaaf calliste.
“Nama ani duraan beeku,” jette.
Tolaan maqaa isaa hin gaafanne. Garuu onneen isaa waan tokko akka hin taane itti himaa ture.
Beektuun bilbila sana hin kaasne.
Garuu ergaan biraa itti fufe.
Yeroo sana Tolaan gaaffii tokko gaafate:
“Beektuu, waan tokko na jalaa dhoksaa jirtaa?”
Beektuun deebii kennuu dadhabde.
Amanamummaan Qormaata Keessa Seene
Tolaan yeroo sana waan darbe yaadate.
Onneen isaa sodaachuu jalqabe.
“Ammas waan durii irra deebi'uu hin barbaadu,” jedhe.
Beektuun imimmaan ishii haqachaa:
“Tolaa, waan ati yaaddu miti,” jette.
“Egaa maal?” jedhee gaafate.
Beektuun calliste.
Callisni ishii Tolaa caalaatti shakkisiise.
Tolaan hafuura dheeraa baafatee:
“Yoo dhugaan jiraate, amma naaf himi. Ani soba caalaa dhugaa nama dhukkubu filadha.”
Beektuun ija isaa keessa ilaalaa turte.
Dhumarratti:
“Dhugaa siif himuun na sodaachisa,” jette.
Dhugaa Haaraa
Tolaan:
“Dhugaan maal iyyuu haa ta'u, naaf himi,” jedhe.
Beektuun hafuura dheeraa baafatte.
“Nama bilbila sana godhe... nama ani yeroo ati na bira hin jirretti beeke.”
Tolaan callise.
Onneen isaa akka waan gadi kufetti itti dhaga'ame.
“Ati nama biraa qabdaa?” jedhee gaafate.
Beektuun battalumatti:
“Lakki! Akkas miti,” jette.
“Egaa maal jechuu keeti?”
Beektuun imimmaan ishii dhangalaasaa:
“Namni sun yeroo ani si irraa fagaadhe na gargaaruu yaale. Garuu ani waan inni naaf qabu sirriitti hin hubanne. Amma garuu inni ammallee na qunnamuu barbaada.”
Tolaan waan dhaga'e hundumaa keessa yaada.
Inni Beektuu amanuu barbaada.
Garuu amanamummaan isaa yeroo darbe madaa'eera.
Murtee Tolaa
Tolaan halkan sana gara mana isaa deebi'ee yaada keessa seene.
“Jaalala koo deebisee argadheera jedhee yaade. Amma garuu qormaanni biraa dhufe.”
Inni Beektuu jaallata.
Garuu jaalala qofaan jireenyi hin ijaaramu.
Amanamummaa fi dhugaanis barbaachisaa dha.
Ganama bari'ee Tolaan murtee tokko godhe.
Beektuu irraa hin fagaadhu.
Garuu waan hundumaa ifatti beekuu qaba.
Xumura Kutaa 3ffaa
Tolaan Beektuuf ergaa tokko barreesse:
“Beektuu, ani si jaalladha. Garuu yeroo tokko onneen koo caccabee ture. Amma deebitee gara koo dhuftetti, ani jaalala qofa osoo hin taane dhugaa fi amanamummaa barbaada. Yoo dhugumaan waliin jiraachuu barbaadde, waan hundumaa waliif ifa haa goonu.”
Beektuun ergaa sana yeroo dubbistu, yeroo dheeraaf calliste.
Ergasii deebii barreessite.
“Tolaa, waanan siif himu qabu tokko illee jira. Garuu fuula kee duratti qofa siif himuu barbaada.”
Tolaan ergaa sana dubbisee rifate.
“Wanti ishiin naaf himu maal ta'inna?”
Gaaffiin sun halkan guutuu sammuu isaa keessa naanna'e.
Dhugaan Beektuun dhoksaa turte maal?
Tolaa fi Beektuu ammallee waliin turuu danda'u moo jaalalli isaanii yeroo lammaffaa caccabaa?
👉 Kutaa 4ffaa keessatti itti fufa... ❤️ keessa naanna'e.
Dhugaan Beektuun dhoksaa turte maal?
Tolaa fi Beektuu ammallee waliin turuu danda'u moo jaalalli isaanii yeroo lammaffaa caccabaa?
👉 Kutaa 4ffaa keessatti itti fufa... ❤️
0 Comments