GORSA HARMEEN DAA’IMA GANNA SADDEETII KAN HARMEEN ISAA EEBIFTEE
Kutaa 1ffaa
Baadiyyaa tokko keessatti, mana xiqqoo fi qulqulluu tokko keessa haati tokko ilma ishee waggaa saddeetii waliin jiraatti turte. Naannoon isaan keessa jiraatan lafa magariisaa, muka dheeraa fi qilleensa qulqulluu qabu ture. Ganama ganama sagaleen simbirrootaa naannoo sana guutuu, galgala immoo qilleensi laafaan baala muka sochoosaa ture.
Haati mucichaa maqaan ishee Aaddee Hawaas jedhama ture. Ilmi ishee immoo Aman jedhama.
Aman mucaa ganna saddeetii ture. Mucaa humna qabu, yeroo hunda waan haaraa arguuf hawwu, hiriyoota isaa waliin taphachuu jaallatu ture. Yeroo tokko tokko garuu ariifatee murtii kennuu fi waan hiriyoonni isaa jedhan hunda yaaduu malee hordofuuf yaala.
Harmeen isaa amala kana waan hubatteef, yeroo hunda ilma ishee gorsiti turte.
Aaddee Hawaas jireenya keessatti waan hedduu argitee turte. Kanaaf, ilmi ishee yeroo tokko tokko waan isheen itti himtu xiqqoo fakkeessullee, isheen garuu gorsi harmee tokkoo ilma isaa keessatti yeroo dheeraaf akka turu ni amanti.
Guyyaa tokko ganama barii, aduun suutuma suutaan bahee lafa ifa godhaa jirti. Amaan siree isaa irraa ka’ee fuula dhiqatee, uffata isaa uffatee, kophee isaa hidhachuuf mana dura taa’e.
Hiriyoonni isaa bakka taphataa jiranitti isa eeggachaa turan.
Aman ariifatee ka’uu barbaade.
Garuu harmeen isaa mana keessaa baatee:
“Ilma koo Aman, as kottu,” jette.
Aman gara isheetti dhufe.
“Maali haadha koo?”
Harmeen isaa cinaa isaa taa’uun fuula isaa ilaalaa jette:
“Har’a gara hiriyoota keetii deemuu kee dura gorsa muraasa siif qaba.”
Aman yeroo jalqabaaf waan xiqqoo fakkaatee ilaale. Garuu fuula haadha isaa ilaalee, isheen waan barbaachisaa ta’e itti himuu akka feetu hubate.
“Eeyyee haadha koo, naaf himi.”
Harmeen isaa harka isaa qabdee akkana jette:
“Ilma koo, ati amma ganna saddeetii qabda. Umriin kee xiqqaa dha. Garuu har’a irraa eegalee waan ati barattu, waan ati dhaggeeffattu fi namoota ati hordoftu, gara fuulduraatti nama ati taatu irratti dhiibbaa qaba.”
Aman callisee ishee dhaggeeffate.
“Jireenyi,” jette harmeen isaa, “akka mana barumsaa ti. Guyyaa guyyaan waan haaraa si barsiisa. Garuu waan hundumaa kitaaba irraa qofa barachuun hin danda’amu. Namoota irraa, muuxannoo irraa, dogoggora irraa fi gorsa nama si jaallatu irraa illee baratta.”
Aman mataa isaa raase.
Gorsa Tokkoffaa — Dhugaa Dubbachuu
Harmeen isaa jette:
“Ilma koo, waan hundumaa dura dhugaa dubbadhu.”
Aman gaafate:
“Yoo dhugaa dubbachuun na rakkise hoo?”
Harmeen isaa itti deebite:
“Dhugaan yeroo tokko tokko nama rakkisuu danda’a. Garuu sobni rakkoo sana caalaa guddaa fida.”
“Fakkeenyaaf,” jette itti fuftee, “yoo ati meeshaa nama biraa caccabsitee, ‘ani hin cabsine’ jette, rakkoon hin badu. Namni biraa yoo booda dhugaa beeke, amanamummaa kee ni dhaba. Garuu battalumatti, ‘Ani caccabse. Dhiifama’ jette, namni sun ni aaruu danda’a; garuu ati nama dhugaa dubbatu ta’uu kee ni hubata.”
Aman xiqqoo yaade.
“Egaa dogoggora yoo hojjedhe, dhugaa nan dubbadha,” jedhe.
Harmeen isaa gammade.
“Kun amala gaarii dha, ilma koo.”
Gorsa Lammaffaa — Nama Kabajuu
Aaddee Hawaas itti fufte:
“Gorsi lammaffaan immoo nama kabajuu dha.”
“Namni hundi akka kee nama kabajamuu qabu qaba. Nama guddaa yoo argite nagaa gaafadhu. Nama si caalaa xiqqaa yoo argites tuffachuu hin qabdu. Nama waan tokko hin qabne argites itti hin qoosin.”
Aman gaafate:
“Namni yoo na arrabse hoo?”
“Ati deebitee isa arrabsuu hin qabdu,” jette haati isaa. “Namni tokko amala badaa qabaachuun kee amala isaa fudhachuu si hin dirqisiisu. Ati eenyummaa kee eegi.”
Jechoonni kun qalbii Aman keessatti hafan.
Gorsa Sadaffaa — Hiriyoota Sirriitti Filachuu
Harmeen isaa yeroo muraasa callistee booda:
“Ilma koo, gorsi sadaffaan hiriyoota kee sirriitti filachuu dha.”
Aman yeroo kana hiriyoota isaa yaade.
Hiriyoonni isaa hedduun gaarii turan. Garuu yeroo tokko tokko nama tokko hordofanii waan isaan hin beekne yaalu.
“Namni si waliin taphatu hundi hiriyyaa gaarii jechuu miti,” jette harmeen isaa. “Hiriyyaan gaariin yeroo ati dogoggora hojjachuuf jettu si akeeka. ‘Hin hojjetin, kun gaarii miti’ siin jedha.”
“Garuu hiriyyaan koo yoo ‘ati sodaataa dha’ naan jedhe hoo?” Aman gaafate.
Harmeen isaa itti seeqxe.
“Ilma koo, nama tokko gammachiisuuf waan sirrii ta’e dhiisuun dadhabina. Namni ati waan hamaa akka hin hojjenneef of qusattu ‘sodaataa’ siin jechuu danda’a. Garuu ati waan sirrii ta’e yoo beekte, jecha namaa qofaaf hin jijjiiramin.”
Aman gorsa kana sirriitti yaade.
Gorsa Afraffaa — Waan Nama Biraa Hin Fudhatin
Harmeen isaa itti fufte:
“Wanti biraan ani siif dhaamu, waan nama biraa hin qabatin.”
“Yoo karaa irratti qarshii argadhe hoo?” Aman gaafate.
“Namni tokko yoo barbaadaa jira ta’e, abbaa isaa barbaaduuf yaali. Yoo eenyu akka ta’e hin beekne, nama guddaa amanamaa gaafadhu. Wanti ati argatte hundi kan kee miti.”
“Yoo namni tokko naaf kenne hoo?”
“Yoo dhugumaan siif kenne, fudhachuu dandeessa. Garuu wanta nama biraa ta’e fudhachuu fi waan siif kenname fudhachuu adda baasi.”
Aman, “Nan hubadhe,” jedhe.
Gorsa Shanaffaa — Rakkoo Yoo Mudate Nama Guddaatti Himuu
Harmeen isaa harka isaa jabeessitee qabde.
“Ilma koo, wanti guddaan tokko jira. Yoo rakkoon si mudate, dhoksuu hin yaalin.”
“Namni si sodaachise, si miidhe, si doorsise ykn waan ati hin hubanne tokko si gaafate, nama guddaa amanamaa ta’etti himi.”
Aman gaafate:
“Yoo namni sun ‘nama tokkotti hin himin’ naan jedhe hoo?”
Harmeen isaa battalumatti jette:
“Waan nama sodaachisu ykn si miidhu tokko akka dhoksitu namni yoo sitti himes, dhoksuu hin qabdu. Haadha kee, abbaa kee, barsiisaa kee ykn nama guddaa amanamaa ta’etti himi.”
Aman mataa isaa gadi qabee dhaggeeffate.
Gorsa Jahaffaa — Ariifachuu Dhiisuu
“Gorsi biraa,” jette Aaddee Hawaas, “murtii ariifataa hin kennin.”
“Waan tokko yeroo jalqabaaf argitee battalumatti ‘kun gaarii dha’ ykn ‘kun hamaa dha’ hin jedhin. Mee dura yaadi.”
Aman gaafate:
“Yoo hiriyoonni koo hundi waan tokko hojjetan hoo?”
“Ati waan hundi isaanii hojjetan hojjechuu hin qabdu. Namni tokko waan hedduu hojjechuu danda’a. Ati garuu ‘kun anaaf sirrii dha moo miti?’ jedhii of gaafadhu.”
Gorsa Torbaffaa — Barnoota Jaalachuu
Harmeen isaa akkana jette:
“Ilma koo, yeroo ati mana barumsaa deemtu, barsiisaa kee kabaji. Barnoota kee jaalladhu. Waan hin beekne gaafachuu hin qaanfatin.”
Aman, “Yoo hiriyoonni koo na kolfan hoo?” jedhe.
“Nama waan hin beekne gaafatu irratti kolfuun sirrii miti. Namni har’a hin beekne, boru barachuu danda’a. Ati gaafachuu hin sodaatin.”
Eebba Harmee
Gorsa hedduu erga kennitee booda Aaddee Hawaas ilma ishee ofitti qabde.
Ija ishee keessatti gammachuu fi yaaddoon walitti makamee mul’ata ture.
“Ilma koo,” jette sagalee laafaan, “ani yeroo hunda si bira jiraachuu nan barbaada. Garuu guyyaa tokko ati guddattee kophaa kee murtii kennita. Kanaaf har’a irraa eegalee wanta sirrii fi dogoggoraa adda baafachuu baradhu.”
Aman haadha isaa hammate.
“Haadha koo, gorsa kee hin dagadhu.”
Harmeen isaa mataa isaa dhungattee harka isaa ol qabde.
“Rabbiin si haa eegu, ilma koo.
Karaa gaarii irra si haa qajeelchu.
Nama gaarii akka taatu si haa gargaaru.
Onnee kee jibba irraa, afaan kee soba irraa, harka kee miidhaa irraa haa eegu.
Yeroo rakkoon si mudatu nama sirrii akka argattu si haa gargaaru.
Yeroo filannoo si mudatu, waan sirrii akka filattu siif haa kennu.
Bara dheeraa jiraadhu, nama kee fi biyya kee fayyadu ta’i.”
Aman:
“Aamiin,” jedhe.
Ergasii haadha isaa nagaa gaafatee gara hiriyoota isaatti qajeele.
Karaa irra osoo deemaa jiruu, gorsa haadha isaa sammuu keessa deddeebi’aa ture.
“Dhugaa dubbadhu…”
“Nama kabaji…”
“Hiriyoota kee sirriitti filadhu…”
“Rakkoo yoo mudate nama guddaatti himi…”
Yeroo inni bakka hiriyoonni isaa jiran ga’u, isaan hundi waan tokko ilaalaa turan.
“Kunoo Aman dhufe!” jechuun isa waaman.
Aman isaan bira dhaqe.
Hiriyoota isaa keessaa tokko wanta harkatti qabatee ture.
“Har’a waan ajaa’ibaa tokko argine,” jedhe.
Aman itti dhiyaatee ilaale.
“Maali kun?”
Hiriyichi naannoo isaa ilaalee sagalee gadi buusee:
“Mana dulloomaa sana keessa wanti tokko jira. Namni tokko illee hin beekne. Nu waliin kottu, si agarsiisna.”
Aman battalumatti tarkaanfii tokko fuulduraatti fudhate.
Garuu akkuma inni tarkaanfachuuf jedhu, gorsi haadha isaa sammuu isaa keessatti dhaga’ame:
“Waan tokko yeroo jalqabaaf argitee battalumatti hin murteessin. Dura yaadi.”
Aman dhaabbate.
Hiriyoonni isaa garuu:
“Maaliif dhaabbatte? Kottu! Yookaan ni sodaataa?” jedhanii isa qoosan.
Aman maal gochuu qaba?
Wanti mana dulloomaa sana keessa jiru maal ta’inna?
Gorsi harmee isaa Aman rakkoo irraa baraaruu danda’aa?
KUTAA 2FFAA ITTI FUFA…
0 Comments